Vuosi 2018

Tikkurilan Eläkkeensaajien retki Nokian Työväen Teatteriin 18.helmikuuta 2018

Tämä juttu voisi olla suoraan toisinto vuonna 2016 tehdystä retkestä Nokian Työväen Teatteriin, mutta ainahan se on kuitenkin vähän toisenlainen.

Erikssonin bussi, kuljettaja Martin ohjauksessa, poimi meidät kyytiinsä aamupäivällä. Kirkas aurinko ja pieni pakkanen kruunasivat retken.

Matkalla Ritva kertoili tuttuun tyyliinsä mielenkiintoisesti Hilja Valtosesta ja hänen kirjailija urastaan.

Heti Hämeenlinnan ohi päästyämme poikettiin Tiiriön ABC:lle. Jokainen ruokaili ”omaan piikkiin” ja ruoka oli hyvää.

Ruokailupaikka tuntui jotenkin tutulle ja piti ihan kysyä Ritvalta ”ollaanko täällä oltu ennen?”

Kyllä, kyllä, sanoi Ritva, eikä aikaakaan ole kulunut kuin nafti kaksi vuotta.

Näin lyhyt se on eläkeläisen muisti!

Nokian Työväen Teatterissa odotti Hilja Valtosen romaanin perusteella, Suomen Juhlavuoden kunniaksi, teatteriohjaaja Aleksander Anrian ohjaama kotimainen musikaali VAIMOKE.

Kolmentoista näyttelijän voimalla esitys vietiin alusta loppuun tosi loistavasti!

Pääosan esittäjän, Riikka Nyrhilän, Kirsti Leivo oli juuri niin pirtsakka kuin nuoren, itsepäisen tytön pitääkin olla.

Ja Ilmari Huhtasen agronomi Esko Latva, oli Ahh, niin komea!!!

Koko musikaali oli nautittava esitys myös laulujen osalta.

Nokian Työväen Teatteri on avara ja istuimet mukavia ja pehmeitä. Kaikki tuntui tutulta ja ennen koetulta. (?)

Taas piti turvautua Ritvaan: Olemmeko olleet ennen?  Vastaus sama kuin Tiiriössä, sanoi Ritva.

Kotimatkalla ei sitten enää pysähdytty missään, eikä kukaan kertonut tapahtuiko joillekin jotain joka olisi pitänyt kertoa kaikille. Yhteiset naurut jäivät siten nauramatta.

Kiitos retkestä kaikille osanottajille, molemmille Ritvoille ja kuljettajalle!

Tämän tylsän jutun kirjoitteli

aini

25.5.2018 Eduskunnassa

Lauantaina oli uutinen lehdessä;

 ”Eduskunnassa Perustuslakivaliokunnan lausuntoluonnos Sote-uudistuksesta vuoti lehdistölle perjantaina! Valiokunta totesi pitävänsä  vuotoa erittäin huolestuttavana ja päätti mm. lukita kokoushuoneet aina kun valiokunta ei ole koolla.”

Ja siellä Eduskunnassa olimme mekin  Tikkurilan Seudun Eläkkeensaajat juuri silloin, perjantaina 25.5.2018.

Olimme osailleet omia teitämme Helsinkiin Eduskuntatalon B-sisäänkäynnin eteen kello 10.15 ja sieltä ylivahtimestari päästi meidät sisään 10.30. Turvatarkastus oli lentokentän malliin. Reput laitettiin lukolliseen kaappiin, terävät esineet olimme jo tienneet jättää kotiin, käsilaukut laskettiin muoviseen laatikkoon ja kiskoja pitkin ne siirtyivät turvalaitteiston läpi seinän toiselle puolelle, paitsi yksi meistä nosti koko laatikon kainaloonsa ja yritti kävellä turvaportin läpi, mutta turvatarkastajat, pahukset, huomasivat ja palauttivat ruotuun,

Kiivettyämme rappusia ja rollaattorien kanssa liikkuvien saadessa hissikyydin, kokoonnuimme saliin, missä komeilivat ne istuntosalista siirretyt  pronssipatsaat. Kylläkin vain neljä miespatsasta, nainen on sijoitettu toiseen kohtaan taloa. Naisen patsas esittää kuulema menneisyyttä ja siksi selin, sylissä oleva lapsi on tulevaisuutta. Nykyisyyttä ne miehet sitten lienee.

Oppaaksemme saapunut vilkkuvasilmäinen nainen osoittautui erittäin hyväksi

oppaaksi, vaikka  minulle tuotti vähän vaikeuksia kuulemisen kanssa. Tilat koko talossa olivat erittäin kaikuvat. Ryhmämme suuren koon vuoksi saimme vielä toisenkin oppaan.

Valtiosalissa oppaamme selitti, että sinne saivat rintakuvapystinsä ne, jotka olivat toimineet sekä eduskunnan puhemiehinä ja sittemmin presidenttinä.

Eduskunnan puhemies on Suomessa arvojärjestyksessä heti toisena presidentin jälkeen.

Istuntosali oli vielä tyhjänä edustajista, mutta saimme istua uusituilla tuoleilla

yleisölehterillä. Istuntosalin seinällä sitten komeilivat  ne samat miespatsaat ja nainen, niin kuin ennenkin, mutta nyt alkuperäisinä ja kullalla silattuna.

Kun sitten olimme kiivenneet pariin kertaan edestakaisin samoja kauniita rappusia, päädyimme SDP:n ryhmähuoneeseen ja opas hyvästeli meidät.

Ryhmähuoneessa saimme kahvia ja pullaa sekä hyviä karamellejakin.

Sinne sitten saapui myöskin Antti! Tietysti toivotimme hänet tervetulleeksi

 ja onnittelimme perheensä  suurentamisesta.

Ovesta ilmestyi myöskinTimo Harakka ja yhdessä pojat selostivat meille tätä tämän hetkistä tilannetta sekä Soten, että SDP:n vero-ohjelman osalta. Taisipa siinä jutut vähän vilahtaa Vantaankin puolelle.

Asiat herättivät vilkasta keskustelua.

Päästimme edustaja Harakan jatkamaan kokoustaan. Antti malttoi olla kanssamme yhteisen tilaisuuden loppuun asti. Hänelläkin alkoi seuraava palaveri klo 13. Meidän tilaisuus päättyi molemmin puolisilla kiitoksilla.  Ritva kertoi vielä Antille henkilökohtaiset kiitokset taksikuskilta, joka oli heitä Riston kanssa kyydinnyt eduskuntatalolle. Hän oli sanonut: ”siinä on (Antti) jämäkkä mies paikallaan, tietää mistä puhuu, ottaa etukäteen asioista selvää

 ja myös vie asioita eteenpäin vastustuksesta huolimatta.”

Yhdyimme lausuntoon.

 

Retkipäivä oli ollut antoisa ja toivoa sopii, että meidän reppuihimme  ei sotkeutunut se Perustuslakivaliokunnan keskeneräinen lausuntoluonnos!

Muistiin merkkaili

aini

Tikkurilan seudun eläkkeensaajien retki Ronkeliin 29.8.2018

Tästä jutustahan pääseekin helpolla ajattelin, ei tarvitse kuin kirjoittaa,  että oli hyvää ruokaa, mukavaa jutustelua ja helppoa  käyskentelyä Teijossa. Olimme nimittäin  viettämässä ensimmäistä kerhon kokoontumista kesän jälkeen. Oli päätetty, että ensimmäinen kerhon kokoontuminen vietetäänkin Tikkurila Säätiön omistamassa Ronkelissa Mathildedalin ruukkikylässä Teijolla.

Meitähän oli linja-autollinen lähdössä mukaan ja toivottaessaan tervetulleeksi Lassi kertoi, että on sovittu myös tapaamisesta paikallisten eläkkeensaajien kanssa.

Martin ohjaama Erikssonin linja-auto kurvasi matkaan Foiben pysäkiltä sekä Tiksolta yhdeksän maissa. Päivän sää oli mahtava, kuten koko kesän on ollut.

Ensin ruokailimme Teijon Ruukissa hyvän ja monipuolisen aterian merinäköalalla. Ainutlaatuinen kulttuurihistoriallinen miljöö meren äärellä vei väkisin aikamatkalle lähes 300 vuoden taakse.

Alueelta löytyi myös kauppoja sekä alpakkapuisto. Alpakat ovat näköjään tosi uteliaita!

Siirryimme sitten Ronkeliin odottelemaan luvattuja vieraita.

Ronkeli on Tikkurila Säätiön omistama rakennus Mathildedalin vanhassa ruukkikylässä, entisessä Perniön kunnassa, mikä nykyisin kuuluu Salon kaupunkiin. Rakennuksessa on  täysin kunnostettuja  ja ajanmukaisia loma-asuntoja ympärivuotiseen käyttöön. Kussakin huoneistossa on makuuhuone, olohuone-tupakeittiö sekä sauna ja pesuhuone. Teijo-Mathildedalin alue tarjoilee ympäristön kaikenlaiseen vapaa-ajan viettoon.

Tutustuttuamme paikkaan, varsinkin läheiseen kauppaan, josta sai ostaa juuri paistettua lämmintä leipää sekä monenlaista  kyläpanimon olutta ( ainin ostamassa olutpullossa kyllä luki ”Kylillä pantu”, jonka Maija kuulutti koko porukalle!) aloimme odotella luvattuja vieraita.

Odotimme ja odotimme, mutta ketään ei kuulunut!  Lassin otettua yhteyttä, saimme kuulla, että ei ketään tule. Yhdellä oli hammasongelmia, toisen  piti juuri sinä päivänä kerätä hunajaa!

Ymmärrämme toki esteet, mutta ilmoittamistakaan  niistä ei ole kohteliasta unohtaa.

 

Mitäs me pienistä! Siirryimme päiväkahville Ravintola Teijoon. Makoisten viinereiden ja kahvin jälkeen tutustuimme ympäristöön.

Hautausmaalta löytyi tosi vanhoja ristejä ja muitakin vanhoja muistamisen merkkejä ja toisessa suunnassa oli upea kirkko korkealla mäellä, ym.ym.

Meidän laulavat naiset esittivät vielä ohjelmaakin.

Kotimatka sujui mallikkaasti ja olimme onnistuneen matkan jälkeen kuin entiset missit – väsyneitä mutta ah -  niin onnellisia!

Muistiin kirjoitteli

aini

Umpimähkä 7.6.2018

Oli valjennut päivä jona Tikkurilan eläkkeensaajat ry:n porukka oli lähdössä joka vuotiselle umpimähkäretkelle.

Koska meitä halukkaita lähtijöitä oli ilmoittautunut 60, tarvittiin  kaksi linja-autoa. Toinen auto lähti Tikson edestä ja toinen Foibelta.

Matkavastaavat olivat myös jakaneet pestinsä niin, että Ritva N. Oli  Tiksolta lähtevässä autossa ja Ritva R. Lähti Foibelta kyytiin.

Pientä jännitystä vatsanpohjassa aiheutti arvailu mihin suuntaan auton nokka kääntyisi ja lisäsi vielä Ritvan ilmoitus, että edes matkavastaavat eivät nyt olleet käyneet ennakkoon tutustumassa kohteisiimme.

Kulloon Kotitupa kahvilassa pysähdyttiin ihan ensiksi ja saimme nauttia aamukahvista ja makoisesta runsaalla munavoilla kuorrutetusta Karjalanpiirakasta.

Seuraavassa kohteessamme seurasimme jännittyneenä miten bussikuskimme taiteili auton ahtaasta portista Creutz suvun omistaman komean Malmgårdin kartanon pihaan.  Punaista mattoa pitkin sitten saimme astella kartanoon. Tervetulleeksi meidät toivotti itse kreivi Creutz. Hän kertoi, että kartanon ja maat oli aikoinaan Ruotsin kuningas lahjoittanut ansioituneelle sotapäällikölleen ja samalla määrännyt, että syntyvät poikalapset saavat jo syntymälahjana kreivin arvonimen. Määräystä ei ole koskaan kumottu, joten perinne jatkuu suvussa. Nyt tämä kunnossa oleva kartano oli rakennettu1885. Siitä kertoi pääsisäänkäynnin yläpuolella oleva vuosiluku ja biljardisalissa olevasta valokuvasta näimme vanhan kartanon.

Uskomattoman komea ja hyvin hoidettu kartano kaikkine ornamentteineen, vaakunoineen ja suvun tauluineen oli nähtävyys.  Tosin sen omistamisessa on nyttemmin tehty sukupolvenvaihdos, mutta edelleen tämä vanhempi kreivi  asui vaimoineen ja koirineen talossa. Bisneksiin kuului lisäksi olutpanimo ja kauppa, missä myytiin  maatilan  luomutuotteita. Siirtyi niitä meidänkin kasseihin ihan kiitettävästi ja olutkin maistui hyvältä.

Seuraavana kohteenamme olikin sitten lounas, jonka saimme nauttia Mehiläispesässä!

Ruoka seisovasta pöydästä itse kerättynä  kelpasi  meille kaikille. Toisen bussimme porukka oli vielä syömässä kun me  jo ilmestyimme jonoon.

Jälkiruuaksi vielä pannukakku kaikilla herkuilla.

Suunnistimme nyt kohti Loviisaa ja pysähdyimme Loviisan kaupungin museoon. Kaksikerroksinen, entinen armeijan komendantin virkatalo, oli monine rappuineen ja kerättyine ja säilytettyine esineineen nähtävyys.

Huomiota herättivät huoneiden yhteyteen muuratut rakennelmat. Niillä oli yhdistetty eri puolilla rakennusta olevat savuhormit samaan katolla olevaan savupiippuun. Kas kun verotus kiinteisöstä määrättiin katolla olevien savupiippujen lukumäärän mukaan. Kuulimme myös, että on sitä verotusta koetettu vältellä  niinkin, että peilit, jotka olivat verotettavaa omaisuutta, katkaistiin, koska rikkonaisia ei verotettu.

Oppaamme kertoi, että myös Ruotsin kuningas on aikoinaan  tarkastusmatkallaan majoitettu tähän samaan taloon. Kuninkas oli kirjoittanut vaimolleen Tukholmaan, että ”hän asuu pienessä, vetoisessa töllissä”!!!!

”Loviisa on kylien ja koulujen kaupunki,” luki katukilvessä, mutta me suunnistimme Tuhannen tuskan kahvilaan!

Nimi tulee kuulema siitä, että on ollut aikaisemmin , kieltolain aikana, salakapakka.

Olimme nähtävästi tulleet hetkeä liian aikaisin, koska pöytien kattaminen oli kesken, mutta juoksujalkaa henkilökuntaan kuuluva tyttönen asian järjesti. Osa porukkaa istui sisällä joka myöhemmin kuullun selostuksen mukaan oli aikoinaan ollut huussi.  Osa istui ulkona kuunnellen talon räystäillä sirkuttavia lintuja. Kahvi ja suuren suuri sitruunapuusti siirtyi jo entisistään täysiin vatsoihimme.  Ja tee, jota osa porukastamme halusi, oli oikein haudutettua sellaista.

Kadun varressa asuva ihminen järjesti vielä pienen episodin käymällä valittamassa siitä, että  meitä kuljettanut linja-auto peitti häiritsevästi hänen ikkunansa. Autoa siirrettiin ja myöhemmin havaittiin, että se mikä oli peittynyt olikin juorupeili, josta oli mukava seurata kadulla kulkijoita.

Päivä oli kulunut jo niin pitkälle, että alettiin miettiä kotiinpäin lähtöä. Matkanjärjestäjät vielä veikkailivat  pysähdytäänkö kirpputorilla vai ajetaanko jo kotiin.

Jo olutpanimosta lähdön jälkeen Ritvat  olivat vaihdelleet viestejä ”juotetaanko lärvit ja viedään suoraan Vantaalle?”  tämä ratkaisi nyt asian ja suunnistimme  suorinta tietä kotikulmille.

Päivä oli ollut antoisa ja täynnä mielenkiintoista nähtävää.

Matkan suunnitelleet ja järjestäneet välittivät meille matkalaisille kiitokset käyntikohteilta. Olimme olleet mahtavan hyvä ryhmä! Ritva ja Lassi kiittelivät meidät myöskin omasta puolestaan ja me vastasimme taputuksilla.

Näin minä tämän matkan muistan!

aini

Retki Lahteen 21.10.2018 kuuntelemaan  Ykspihlajan Työväen Soittajat konserttia.

Konsertin teemana SUOMIFILMIN  elokuvamusiikki.

Erikssonin bussi oli kuljettajansa Jussin kanssa meitä hakemassa Foibelta ja Tiksolta.

Matka sujui rattoisesti jutustellen.

Poikkesimme Renkomäen ABC;llä tankkaamassa makoisat lounaat ja kahvit. Kukin mieltymystensä mukaan.

Lahden Sibeliustalolla oli muitakin eläkeläisiä runsain mitoin. Tilaisuuden järjestäjänä kun oli Eläkkeensaajien keskusliiton Hämeen piiri.

Ja mikä konsertti!!!!

Tänä vuonna 95 vuotta täyttävä Ykspihlajan Työväen Soittajat on 25-henkinen puhallinorkesteri. Kapellimestarina Kaisa Ekdahl. Konsertin juontaja, Jukka-Pekka Palo, arvuutteli yleisöllä kuka tietää missä Ykspihlaja on?  Jukka-Pekan mielestä tuli ainakin 2 oikeaa vastausta, että Kokkolassahan se!

Vanha suomalainen elokuva-musiikki aivan sieppasi meidät nostalgiseen tunnelmaan.

Eikä vähiten upeat laulajat Sami Heinonen, Pirkko Mannola, Heidi Pakarinen sekä Dimitri Keiski.

Leila, Leila, Leila, Katupoikien laulu, Väliaikainen, Sinun silmiesi tähden, Äänisen aallot,  Kesäillan valssi ym.ym.ym toivat mieleen  kappaleiden aikaisemmatkin  esittäjät. Varsinkin kun juontaja kertoi ennen kappaleen esitystä sen historiaa.

Väliajalla nautiskelimme kahvit, ja taisi siellä saada muutakin nautintoa.

Konsertin lopuksi lauloimme kaikki yhdessä, solistit ja yleisö , Kulkurin valssin.

Kulkurin valssin vielä soidessa korvissa päädyimme omaan bussiimme ja kotimatka sai alkaa.

Autossa Ritva vielä luki ostamastaan kirjasta sota-ajan tapahtumia ja niitä muisteloita.

 Mieleen painuva matka oli ohi ja kiitollisena tästäkin nautinnosta suunnistimme kukin kohti kotiamme itsepäisenä korvamatona Kulkurin valssi!

Kirjoitteli

aini

Tikkurilan seudun eläkkeensaajien retki Joulumarkkinoille Porvooseen

 14.12.2018

Retkelle lähdimme Tiksolta ja Foibelta heti aamulla yhdeksän jälkeen.

Auto oli tavan mukaan melkein täysi meitä innokkaita retkeläisiä. Nyt vain puuttuivat meitä tavallisesti ohjailleet molemmat Ritvat. Ylitse pääsemättömiä esteitä aina ilmaantuu.

Aino selitti olevansa matkanvetäjän varanvara ja Lassi kertoi ottaneensa matkanjohtajan varanvaran apupojan tehtävät hoitaakseen. Hyvin heiltä hommat hoituivat.

Erikssonin bussia kuskaili meille ennestään tuntematon kuljettaja, jonka nimeksi Lassi kertoi Vili. Vili oli vähän hiljaisempi kuski kuin mihin yleensä olimme tottuneet!

Jo aikaisemmin oli päätetty, että tänä vuonna Joulutorimatka suunnataan Porvooseen.

Niinpä sitten löysimme itsemme Porvoon taidetalon joulumyyjäisistä.

Oli sinne löytäneet muutkin matkalaiset, sillä linja-autoja seisoi parkki paikalla kymmenittäin.

Ja tungos sisällä oli sen mukainen.

Katsottavaa ja ostettavaa löytyi niin, että pää oli pyörällä jo alakerrassa ja ketterimmät ehtivät vielä yläkertaankin.

Taidetalolta siirryttiin sitten Porvoon torille, jonne Tikkurilan naisjaoston porukka jäi omiin kiinnostaviin kohteisiinsa, mutta me jatkoimme vielä pienen matkan vanhaan kaupunkiin ja siellä rihkamatorille.

Tässä vaiheessa sai jokainen sitten oman kutsumuksensa mukaan joko kierrellä ostelemassa tai siirtyä katselemaan ruokapaikkaa.

Ravintoloita, Bistroja ja kahviloita löytyi ihan valita asti. Kaikissa vain oli kova tungos, mutta kun sitkeästi odotti vähintään kymmenen minuuttia että sai pöydän varattua ja sitten siirtyi jonottamaan kassalle pääsyä ja tilaamaan annosta. Ja saihan sen ja pääsi pöytään nautiskelemaan.

Ainakin meillä neljällä, jotka olimme syömässä yhdessä, oli ruoka erittäin maittavaa ja sitä oli riittävästi. Osa porukasta oli kävellyt pidemmälle ja välttynyt jonotukselta.

Ruokailun jälkeen kävimme vielä kauppakierroksella ja aina sitä ostettavaa löytyi. Brunbergin ostokset olivat melkein pakolliset ja jouluisat makeiset siirtyivät kasseihin.

Oli sovittu, että lähtö kohti Tikkurilaa tapahtuu kello 14.30 ja tietysti tavan mukaan olimme kaikki paikalla sovittuun aikaan.

Kuski päästeli bussia sallitun nopeuden rajamaille ja olimme hyvissä ajoin Tikson edessä, josta osa porukkaa jatkoi Foibeen asti.

Toivottelimme Hyvää Joulua ja kehoittelimme toisiamme olemaan ihmisiksi joulunakin.

Näin oli jouluinen markkinamatkamme tänä vuonna ohitse.

Muistiin merkitsi

aini