Vuosi 2022
Tikkurilan Seudun Eläkkeensaajat ry.
Jouluretki 15.12.2022
” Joulupuu on varastettu, poliisi on ovella, joulupukki hirtettynä ompi kuusen oksilla”.. laululla pelästytettiin aikoinaan lapsena mummia. Näin kertoi Ritva linja-autossa meille kaikille joululaulujen lomassa. Monellehan se oli tuttu lapsuudesta.
Olimme kotiintulossa joulumarkkimatkalta. Olimme käyneet Mäntsälässä Saaren kartanossa ja tutustuneet sen tämänvuotiseen joulumyyntiin.Muistimme, että Saaren kartano on Keudan, eli Keski-Uudenmaan koulutuskuntayhtymän suuri kartano . Olimme käyneet siellä joulumatkalla vuonna 2019.
Nyt joulumarkkinat olivat vähän pienemmässä mittakaavasssa, mutta kelpasi meille.
Sitten siirryimme Kotipiirin Tuottajatorille, tutustumaan sen jouluisiin myyntitavaroihin. Sielläkin oli tavaraa vaikka kuinka. Paljon siirttyi myös meidän kasseihimme.
Ruokailemaan ajettiin Juustoporttiin. Maukasta ruokaa riitti kaikille. Torstain kunniaksi oli myös hernekeittoa ja pannukakkua.
Kotiinpäin ajettaessa poikettiin Fatzerin tehtaanmyymälään ja siellähän oli makuhermoja kutkuttavaa ostamista vaikka kuinka. Kassit pullollaan siirryttiiin bussiin.
Nyt siten laulettiin Ainon johtaessa niitä joululauluja joita osattiin ulkomuistista. Tottahan jokainen osasi ainakin ensimmäisen säkeistön!
Molemmat Ritvat kertoivat ajatukset pysäyttävät uutiset: he eivät jatka enää matkavastaavina, vaan siirtyvät osanottajiksi.
Haikeina taputimme kiitokset sekä Ritva Raappanalle, että Ritva Nordlundille.
Retken päätteeksi taputimme kiitokset myös kuskille ja kaikille meille.
Näin retken muisteli
aini
Retki Tuusulaan 17.9.2022
Syksyisenä lauantaina 18 innokasta lähtijää istuimme bussissa menossa kuuntelemaan Junnu Repeilee konserttia Tuusulan Rantatien Galleriaan.
Perillä meitä odotti viehättävä ja tilava sali istuimineen.
Läheltä löytyi myös pieni myymälä täynnä tavaraa ja rihkamaa joita ihastellessa ja hypistellessä meni tovi odotellessa esityksen alkua.
Sitten alkoi esitys joka sai meidät kaikki haltioituneeseen tilaan.
Lavalle asteli kaksi miestä. Seppo Hovi, joka kuljetti tarinaa ja Hannu Lehtonen, joka lauloi esittelyyn tulevat laulut. Seppo kertoi, että Hannu on muutaman vuosikymmenen takainen tangoprinssi.
Seppo Hovin sormet ovat vallan ihmeelliset. Miten ne saivatkaan semmoiset sävelet koskettimista!
Hannu Lehtosen upea, sydämeen sattuva ääni, sai meidät elämään mukana Lapin tuntureiden yössä, rakovalkean lämmittäessä ja tähtien loistaessa!
Tarinat kertoivat Reino Helismaan ja Junnu Vainion elämästä, tuotannosta ja julkisuudesta. Huumoriakaan ei unohdettu ja se me yleisö palkittiin naurun purskahduksilla.
Kuinka todelta tuntuivatkaan lapsuuden ystävän omaperäinen elämä ja sen haikaileminen, kun ei onnistunut itselle. Ja totisesti uskoimme vakuutuksen kuusitoistavuotiaalle, että unelmoi myös neli – (kuusi) kymppinen, sillä suoraan sanottuna, suurinpiirtein, sellaista elämä on!
Haikeana vaivuimme kesäiltaan viimeiseen!!
Kotimatkalla kehuimme kilvan esitystä ja taputtelimme kiitokset järjestäjille, bussikuskille ja meille kaikille mukana olleille.
Näin muisteli
Aini
Umpimähkä 9.6.2022
54 innokasta osallistujaa istui Erikssonin bussissa heti aamutuimaan ja veikkaili minne oltiin menossa.
Kohti Turkua suunnistettiin. Mietittiin, joko Naantalin Asuntomessut on avattu.?
Pysähdyimme Muurlan lasitehtaan museossa ja kaupassa. Totesime, että paljon oli ostettavaa ja ihailtavaa. Erityisesti Muumi astiastot ja mukit jäivät mieleen. Välipalana saimme mahtavasti munavoilla päällystetyn karjalanpiirakan kahvin kanssa.
Seuraava kohde oli Wiurilan kartano ja siellä tutustuimme kartanon esinehistoriaan ja pääsimme myös katsomaan vaunumuseota.
Oppaan esitellessä kartanon keittiön, kamarin, salin ym. esineistöä, totesimme, että paljon oli esineitä omassa lapsuudessamme ollut käytössä. Kaikkia koneita ja kylpyammeita ei useimmallakaan silloin ollut kylläkään käytössä.
Kiipesimme portaita yläkerrokseen, missä oli aikoinaan ollut heinäsuoja. Kooltaan mahtava tila oli nyt täynnään hevosvaunuja. Toinen toistaan upeampia ja kooltaan kahden hengen kärryistä, isoihin ja komeisiin vaunuihin, jollaisia olemme nähneet vain suomalaisissa vanhoissa kartanoista kertovissa elokuvissa.
Salon Halikon Mamas ravintolassa syötiin seisovasta pöydästä mahtava ateria.
Vanhojen radioiden ja televisioiden lumon koimme Salora Oy:n Mobira Oy:n Nokia Oy:n Beneton Oy:n ja Salcomp:n joiden suunnittelemia ja valmistamia laitteita yli 90 vuoden ajalta museossa esitellään. Näytillä oli myös 10.miljoonas Nokian valmistama kännykkä.
Museossa oli esillä myös uudempien salolaisten elektroniikka-alan yritysten laitteita ja Salossa kehitettyjä laitteiden älysovelluksia kuten Evondoksen lääkeannostelija ja Micropowerin akut.
Museon jälkeen siirryimme Halikon kirkkoon. Kirkon suntio toimi oppaanamme ja kertoi, että Halikon seurakunnan juuret ovat 1300 luvulta. Vanhin tieto kirkkorakennuksesta on vuodelta 1352. Suurimmat muutokset kirkkoon on tehty vuosina 1813 – 1815, jolloin kirkko laajeni ristikirkoksi italialaisen arkkitehdin C.Bassin suunnitelmien mukaan. Korjauksessa 1989-1990 kirkko maalattiin aikaisempaa valoisammaksi.
Nyt olimme jo väsyneet monenlaisista nähtävyyksistä ja kokemuksista ja auton nokka kääntyi kohti koti Vantaata.
Vielä kuitenkin saimme välipalat ja halutessa mehuakin. Tämän nautinnon jakoivat meidän matkajärjestäjämme Ritvat ja Tuula.
Autossa sitten kiittelimme taputuksilla järjestäjät ja autokuskin erittäin antoisasta ja mielenkiintoisesta päivästä.
Näin matkan muisteli
Aini
Kirpputoriretki 10.3.2022
”Kun kirppu puree sinua, niin muista silloin minua, että ystävät olimme!”
Ja nyt kun melkein kaikista huusholleista ovat kirput kadonneet, niin jostakinhan niitä pitäisi löytää, että sana kävisi toteen.
Niinpä meitä, innokkaita kirpun etsijöitä, istui kaksikymmentäkahdeksan Erikssonin bussissa kymmenespäivä maaliskuuta vuonna 2022 matkalla Kirpputoriretkelle.
Sovittiin, että pysähtyisimme aina kirppiksellä tunnin verran ja sitten jatkaisimme matkaa seuraavalle.
Ensimmäiseksi pysähdyimme Klaukkalan Viirin kirppiksellä ja sieltähän löytyi vaikka mitä kaunista ja mielenkiintoista ja vanhaakin tavaraa.
Seuraava tarkastus- ja ostospaikkamme oli Hyvinkään Tingi & Tongi Löytö- ja kirpputori.
Kun ajoimme Hyvinkään Villatehtaan ohi, muisti Ritva, että aikoinaan Tikkurilan seudun eläkkeensaajien käsityökerhon vetäjä haki tarvittavat langat Hyvinkään Villatehtaalta.
Tämäkin kirpputori osoittautui monipuoliseksi ostospaikaksi.
Sitten bussi suunnisti kohti Riihimäkeä ja siellä suuren Prisman parkkipaikalle.
Nyt jo nälkä kurni suolissa ja täältä löytyikin monen monta paikkaa jossa jokainen sai täyttää vatsansa juuri haluamallaan tavalla.
Kylläisinä siirryimme vielä Riihimäen Isolle Kirppikselle. Oliko jo saatu täysi lasti elämyksiä tälle päivälle, koska jostain syystä tämä kirppis vaikutti vähiten herätystä ostoksiin.
Sitten bussikuskimme Raivo taitavasti käänsi keulan kohti koti Vantaata.
Mukava ja rentouttava kirpputori retkemme oli ohi.
Olimme saaneet viettää mukavan päivän ystävien kanssa. Ja vaikka totesimme, että useimmilla oli kaapit täynnä juuri samanlaisia esineitä joita kirpputoreilta löysimme, oli matka antoisa väli kotona olemiseen.
Toivon mukaan joku löysi sen kirpunkin, tai sai puraisun reissulla ja alkoi muistaa ystäviään.
aini