Kuvia 2018
.jpeg)
.jpeg)
.jpeg)
Tikkurilan seudun eläkkeensaajien retki Ronkeliin 29.8.2018
Tästä jutustahan pääseekin helpolla ajattelin, ei tarvitse kuin kirjoittaa, että oli hyvää ruokaa, mukavaa jutustelua ja helppoa käyskentelyä Teijossa. Olimme nimittäin viettämässä ensimmäistä kerhon kokoontumista kesän jälkeen. Oli päätetty, että ensimmäinen kerhon kokoontuminen vietetäänkin Tikkurila Säätiön omistamassa Ronkelissa Mathildedalin ruukkikylässä Teijolla.
Meitähän oli linja-autollinen lähdössä mukaan ja toivottaessaan tervetulleeksi Lassi kertoi, että on sovittu myös tapaamisesta paikallisten eläkkeensaajien kanssa.
Martin ohjaama Erikssonin linja-auto kurvasi matkaan Foiben pysäkiltä sekä Tiksolta yhdeksän maissa. Päivän sää oli mahtava, kuten koko kesän on ollut.
Ensin ruokailimme Teijon Ruukissa hyvän ja monipuolisen aterian merinäköalalla. Ainutlaatuinen kulttuurihistoriallinen miljöö meren äärellä vei väkisin aikamatkalle lähes 300 vuoden taakse.
Alueelta löytyi myös kauppoja sekä alpakkapuisto. Alpakat ovat näköjään tosi uteliaita!
Siirryimme sitten Ronkeliin odottelemaan luvattuja vieraita.
Ronkeli on Tikkurila Säätiön omistama rakennus Mathildedalin vanhassa ruukkikylässä, entisessä Perniön kunnassa, mikä nykyisin kuuluu Salon kaupunkiin. Rakennuksessa on täysin kunnostettuja ja ajanmukaisia loma-asuntoja ympärivuotiseen käyttöön. Kussakin huoneistossa on makuuhuone, olohuone-tupakeittiö sekä sauna ja pesuhuone. Teijo-Mathildedalin alue tarjoilee ympäristön kaikenlaiseen vapaa-ajan viettoon.
Tutustuttuamme paikkaan, varsinkin läheiseen kauppaan, josta sai ostaa juuri paistettua lämmintä leipää sekä monenlaista kyläpanimon olutta ( ainin ostamassa olutpullossa kyllä luki ”Kylillä pantu”, jonka Maija kuulutti koko porukalle!) aloimme odotella luvattuja vieraita.
Odotimme ja odotimme, mutta ketään ei kuulunut! Lassin otettua yhteyttä, saimme kuulla, että ei ketään tule. Yhdellä oli hammasongelmia, toisen piti juuri sinä päivänä kerätä hunajaa!
Ymmärrämme toki esteet, mutta ilmoittamistakaan niistä ei ole kohteliasta unohtaa.
Mitäs me pienistä! Siirryimme päiväkahville Ravintola Teijoon. Makoisten viinereiden ja kahvin jälkeen tutustuimme ympäristöön.
Hautausmaalta löytyi tosi vanhoja ristejä ja muitakin vanhoja muistamisen merkkejä ja toisessa suunnassa oli upea kirkko korkealla mäellä, ym.ym.
Meidän laulavat naiset esittivät vielä ohjelmaakin.
Kotimatka sujui mallikkaasti ja olimme onnistuneen matkan jälkeen kuin entiset missit – väsyneitä mutta ah - niin onnellisia!
Muistiin kirjoitteli
aini
