Ainin matkamuisteloita ym.

Tikkurilan Seudun Eläkkeensaajat ry.

Jouluretki 15.12.2022

 

” Joulupuu on varastettu, poliisi on ovella, joulupukki hirtettynä ompi kuusen oksilla”.. laululla pelästytettiin aikoinaan lapsena mummia. Näin kertoi Ritva linja-autossa meille kaikille joululaulujen lomassa. Monellehan se oli tuttu lapsuudesta.

Olimme kotiintulossa joulumarkkimatkalta. Olimme käyneet Mäntsälässä Saaren kartanossa ja tutustuneet sen tämänvuotiseen joulumyyntiin.Muistimme, että Saaren kartano on Keudan, eli Keski-Uudenmaan koulutuskuntayhtymän suuri kartano . Olimme käyneet siellä joulumatkalla vuonna 2019.

Nyt joulumarkkinat olivat vähän pienemmässä mittakaavasssa, mutta kelpasi meille.

Sitten siirryimme Kotipiirin Tuottajatorille, tutustumaan sen jouluisiin myyntitavaroihin. Sielläkin oli tavaraa vaikka kuinka. Paljon siirttyi myös meidän kasseihimme.

Ruokailemaan ajettiin Juustoporttiin. Maukasta ruokaa riitti kaikille. Torstain kunniaksi oli myös hernekeittoa ja pannukakkua.

Kotiinpäin ajettaessa poikettiin Fatzerin tehtaanmyymälään ja siellähän oli makuhermoja kutkuttavaa ostamista vaikka kuinka. Kassit pullollaan siirryttiiin bussiin.

Nyt siten laulettiin Ainon johtaessa niitä joululauluja joita osattiin ulkomuistista. Tottahan jokainen osasi ainakin ensimmäisen säkeistön!

Molemmat Ritvat kertoivat ajatukset pysäyttävät uutiset: he eivät jatka enää matkavastaavina, vaan siirtyvät osanottajiksi.

Haikeina taputimme kiitokset sekä Ritva Raappanalle, että Ritva Nordlundille.

Retken päätteeksi taputimme kiitokset myös kuskille ja kaikille meille.

Näin retken muisteli

aini

Tikkurilan Seudun Eläkkeensaajat ry.

UMPIMÄHKÄ retki 9.9.2021

Vihdoinkin, vihdoinkin, vihdoinkin. saimme kokoontua yhteen tämän Korona-pandemian takia eristyksissä olemisen jälkeen!

Meitä istui täysi bussilastillinen toiveikkaita retkeläisiä arvaillen minne mentäisiin.

Eikä kovin pitkälle Lahden tietä ajettukaan, kun matkavastaava ilmoitti meidän poikkeavan metsään. Ahaa. Sienireissu, ajateltiin, mutta ei, auto pysähtyi levennyksellä, jossa oli Kontti niminen kioski. Tosin kiinni, mutta meidän omista konteista löytyi aamukahvit ja makoisat voileivät! Kiitos reippaiden matkavastaavien apulaisineen.

Matkaa jatkettaessa bussi kääntyi Kellokoskelle ja sairaalan pihaan. Joko oli päätetty viedä meidät sinne suljetulle osastolle? Onhan tunnettua, että Kellokoskelta ei ehkä pääsekään takaisin!

 Onneksi bussi kuitenkin vielä peruutti ja päädyimme Kellokosken ruukin pihaan.

Nykyisen Tuusulan kunnan Kellokoskessa virtaavaa vettä on hyödynnetty jo vuosisatoja.

Ensin kosken voima pyöritti jauhomyllyä 1600 luvulta alkaen lähitienoon kartanoiden tarpeisiin. Vuodesta 1775 veden virta ohjattiin sahan vesirattaaseen. Rautaruukin tarpeisiin kosken voima valjastettiin vuodesta 1795. Näin kertoi oppaamme ja käsityöyrittäjä Riitta Liski.

Kosken partaalla taottiin jo 1840 -luvulla hevosenkenkiä, nauloja, kirveitä, vasaroita ym. Vuosisadan lopulla tuotantoon tulivat erilaiset meijeriastiat.

Näitä kaikkia sitten katselimme ruukin museossa ihan esillä olevina sekä kuvina seinillä. Hän kertoi myös, että vuosisadan edetessä tehtaan tuotanto vain laajeni. Maitotonkkia, saranoita, tuulihakasia, paistinpannuja, korkkiruuveja, sylkyastioita, saksia, viikatteita.

Myös alumiininen Kello-vene oli aikansa edelläkävijä ja menestynyt myyntituote 1960-luvulla. Senkin näimme Tehdasmuseossa.

Ruukin alueelta löytyi myös monta muuta yrittäjää. He kertoivat, että Ruukissa on hyvä fiilis toimia yrittäjänä. ”Tehdään yhdessä ja ruukki voi hyvin.”

Pakkaamon tiloissa on oikea aarreaitta. Silmäniloa löytyi alati vain enemmän ja siirtyipä niitä meidänkin kasseihin.

Tässä vaiheessa saimme vielä karjalanpiirakat välipaloiksi.

 Kun ruukin tehdasalueelta jatkettiin matkaa, tuli eteemme vuonna 1800 valmistunut punainen puukirkko! Kirkko on ruukin vanhin hirsirakenteinen rakennus. Jo pääovi oli nähtävyys ja kirkkosali yksinkertaisuudessaan viehättävä.  Meille kerrottiin, että kristilliseen perinteeseen kuuluvaa symboliikkaa, joka aina puhuttelee kirkossa kävijää, on käytetty paljon Kellokosken vanhassa ruukin kirkossa, mm. liturgiset värit ovat käytössä.  Maapallon muotoisessa lähetyskynttelikössä poltetaan kynttilät joiden tuotto ohjataan lähetystyön hyväksi.

Nyt siirryttiin sitten Kellokosken sairaalan alueelle. Jakauduimme kahteen ryhmään ja selkeäsanaiset nainen ja mies toimivat oppainamme.

Sairaalan museossa oli mm. parannusvehkeitä, joita on käytetty mieleltään järkkyneiden ihmisten hoitoon.

Meille kerrottiin myös Kellokosken prinsessan elämästä. Elämänmyönteinen Anna Lappalainen eli yli 55 vuotta psykiatrisissa sairaaloissa hoidoissa. Hänet tunnettiin Kellokosken prinsessana, koska väitti läpi elämänsä olevansa Englannin prinsessa Anna, joka on syntynyt Buckinghamin palatsissa ja tuotu hänen valtakuntaansa Kellokoskelle. Lappalaisen elämästä on tehty kirja, elokuva ja musikaali. Kellokosken sairaalan pihamaalle on pystytetty Prinsessalle muistomerkki, sillä hän, iloisena persoonana paransi koko elinympäristönsä ilmapiiriä. Kuulimme myös Prinsessan laulun, joka oli äänitetty, koska hoitohenkilökunta halusi uskoa Prinsessaan ja yhtyi hänen leikkiinsä.

Vaikuttavan käynnin jälkeen palattiin rautaruukin alueelle ja siellä Kinuskilla ravintola-kahvilaan, missä meitä odotti hyvä salaatti- ja lämminruokapöytä ja päälle vielä kahvit.

Tyytyväisinä ja kylläisinä palattiin autolle. Vielä oli piipahdettava kirpputorilla, josta myös löytyi kassin täytettä.

Kotimatkalla poikkesimme täydentämässä kotiin viemisiä hyvillä leivonnaisilla Tuusulan pH7:n kakkukaupassa.

Rentouttava umpimähkä retki tältä vuodelta oli takana ja iloisena ja kiitollisena taputimme kiitokset kaikille retkeen osallistuneille ja varsinkin retken suunnittelijoille ja toteuttajille.

Mieleen jäi kyltti Rautaruukin seinällä ” Roskaaminen alueella on irtisanomisen uhalla kielletty.” ja siistejä olivat paikat!

  Näin muisteli aini